Tänään kirjoitan vastuullisuudesta erityisesti ruuan ja juoman näkökulmasta. Samat lainalaisuudet pätevät niin vähittäistavarakaupan ostajalle, kahvihuoneen yhteisten tarpeiden hankinnalle kuin perheen kauppa-asioillakin. Yritän kuitenkin huomioida suomalaisen elintarviketeollisuuden näkökulman vahvasti esittelemällä ongelmia ja riskejä sekä niiden taklaamista.
Ja tiedän: riskien luettelu ei ole kovin innostavaa, mutta jos tämän tsekkilistan suurinpiirtein muistaa, aika monta ojaa jää kyntämättä. Lisäksi nykyiset raportointivelvoitteet ja viherpesusanktiot tuovat liiketoimintaan velvoitteita, jotka ovat valtaisia. Vastuullisuusjohtajat puhuvat “regulaatiotsunamista” ja markkinointijohtajat saavat kohta tuta EU:n Green Claims -sanktioista, jotka voivat olla jopa 4% konsernin liikevaihdosta. Joten eikun syvään hengitellen ja vastuullisuuden parametreja tankkaamaan!
Vastuullisuuden parametrit elintarviketeollisuudessa voidaan pääsääntöisesti jakaa seuraavasti:
IHMISOIKEUDET
Pääosin ihmisoikeusasiat liittyvät ekosysteemien pilaamiseen siten, että syntyy hengenvaarallisia olosuhteita. Ihmisoikeusrikkomukset ovat usein välillisiä ja tapahtuvat tyypillisesti hauraissa talouksissa. Muun muassa pohjavesien pilaaminen tupakkateollisuudessa (esim. “blue baby syndrome” on yleinen lapsen hapenottokyvyn lamauttava sairaus, joka johtuu nitraattipitoisesta vedestä tupakan viljelyalueilla) tai pohjavesien kohtuuton käyttö vaikkapa virvoitusjuomateollisuudessa ovat tästä esimerkkejä. Samoin pakkotyö ja lapsityövoiman hyväksikäyttö lasketaan ihmisoikeusrikoksiksi, näiden suhteen esimerkiksi YK:n riskimaatilastot ja raaka-aineiden riskiluokitukset antavat riittävän suojan varautumiselle. Varautua voi helpoimmin (mutta ei aina edullisimmin) kolmannen osapuolen avulla, sertifioinneilla ja auditoinneilla. Toki näitäkin on eritasoisia, mutta nykyisellään esimerkiksi Reilu kauppa- ja Rainforest Alliance alkavat olla melkolailla yhtä hyviä, vaikka aikaisemmin niissä oli merkittäviäkin eroja Reilu kaupan eduksi. Tämä näkyy vieläkin bränditasolla, joten kuluttajiakin kannattaa kuunnella näissä asioissa.
SÄÄLLINEN TYÖ (decent work)
Tämä osa-alue koskee pääosin suoraan tuotantoketjussa olevia työntekijöitä. Kaukana ovat ne ajat, kun voitiin ajatella, että meillä on suomalaista kahvia tai kotimaisia puuvillapyyhkeitä. Ensimmäiset rikosoikeusprosessit ovat jo käynnissä Euroopassa, kun haetaan yrityksen vastuun rajoja arvoketjussa. Suomessa on melkolailla selvää, että nämä asiat on otettu huomioon hyvin (toki marjanpoimintacaset kertovat, että meidänkin on oltava hereillä). Kyseessä on kuitenkin tiivistettynä asiat, joita varten ammattiyhdistysliike on aikanaan perustettu: työajat, työturvallisuus, poikkeustilanteiden hoitaminen (kuten vaikka työntekijän raskaus, sairaus tai vammautuminen töissä), yhdenvertaisuusasiat ja muut vastaavat. Tätä voi turvata alkeellisimmillaan vaikkapa Code of Conduct -pohjaisilla julistuksilla ja tämän henkisillä sopimuksilla koko arvoketjun kanssa. Toki pelkkä sopimus ei useinkaan ei riitä, mutta se on erittäin hyvä alku.
YMPÄRISTÖ
Ympäristö vastuullisuuden osana on vanha kuin taivas. Vasta Brundlandin komissio raportissaaan 1987 määritteli kestävään kehitykseen mukaan myös sosiaalisen vastuullisuuden ja talouden. Ympäristön osalta suurimmat haasteet tuo tietysti ilmastomuutos, mutta myös lajikato on ihmiskunnalle iso uhka – pelkästään selkärankaisten lajikirjo on kaventunut 69 % vuodesta 1970. Tämä johtuu sekä luontoympäristöjen katoamisesta että ilmastomuutoksesta. Molempien takana on väestökasvun vauhdittama kulutuksen voimallinen lisääntyminen. Ratkaisuina kiertotalous ja monokulttuuriviljelyn minimointi tulee nyt ihan ensimmäisenä tulee mieleen.
VESI
Vesijalanjälkeä tuotteille ovat insinöörit laskeneet jo pitkään, mutta helppoa se ei ole. Tuotetiedossa ei tähän liittyvää dataa ole, mutta jo keskimääräisten vesijalanjälkien avulla voisimme kaikki suunnata sekä tarjontaa että kysynytää vähemmän vesi-intensiivisiin tuotteisiin tai tuottaa vettä vaativat tuotteet alueilla, joilla sitä on käytössä runsaammin. Tässä kohden meidänkin ohjelmisto kyykkää: kaikille muille dimensioille pystymme tekemään näkyvyyttä, mutta tämän osalta vielä etsimme oikeaa tietolähdesettiä. Maakohtaiseen riskiluokitukseen pääsemme kuitenkin heti, kun saadaan luvat ja hinnat kohdilleen.
BIODIVERSITEETTI
Tämä ja ympäristö ovat hyvin pitkälle samaa asiaa. Luomu-sertifikaatti auttaa jo isosti, joten sitä kannattaa tavoitella. Myös esimerkiksi Reilu kauppa -sertifiointi ottaa luonnon monimuotoisuutta huomioon.
ILMASTONMUUTOS
CO2-laskennasta kaikki ovat tietoisia ja kaikki sitä ainakin suunnittelevat tekevänsä. Ja hyvä niin. Me jotka olemme lukeneet lehtiä muistamme pari vuotta sitten, kun kaikki meuhkasivat 1,5 asteen lämpenemisrajasta ja miettivät toimia, joilla tähän päästään. Nyt kaikki ovat hiljaa, koska epämiellyttävä totuus on, että liikumme kohti 3 asteen lämpenemistä, ja tämän osalta ennusteet ovat melko lamauttavat. Mutta meidän on yritysjohtajina vain hyväksyttävä tosiasiat ja hoidettava hommat niin, että sekä sopeudumme parhaamme mukaan muutoksiin että teemme oman osuutemme negatiivisten muutosten minimoimiseksi. Minun tuskin tarvitsee tässä luetella asioita, joita ilmastomuutos tuo – ennustan kuitenkin, että tästä ajasta puhutaan tulevaisuudessa vähintään ilmastovaellusten aikana, koska suuret määrät ihmisiä joutuvat löytämään uusia asuinalueita. Tämä on jo alkanut ja tulee kiihtymään vahvasti ihan lähiaikoina. Hyvä uutinen on, että kuluttajat ovat suurissa määrin asiasta tietoisia ja ilmastokestävät tuotteet tulevat absoluuttisesti voittamaan markkinalla.
KIERTOTALOUS
Kiertotalous on ratkaisu moneen haasteeseen ja sitä tulee edistää joka suunnalla. Erityisen tärkeää on tuotteiden elinkaaren pidentäminen, mutta elintarvikkeiden osalta puhumme kyllä pääosin tuotteiden pakkauksesta ja kuljetusmenetelmiin liittyvistä kiertotalousinnovaatioista. Tällä alueella on kyllä paljon myös huuhaata, otetaan vaikkapa nyt kangaskauppakassit – niillä ei maailmaa pelasteta, koska neitsytpuuvilla on melkein yhtä paha homma planeetalle kuin muovi. Liioittelen vähän, mutta mittasuhteiden takia on hyvä joskus liioitella toiseen suuntaan kuin yleensä.
HYVÄ LIIKETOIMINTAETIIKKA
Läpinäkyvyys tietysti on se tärkein juttu – ja läpinäkyvyyttä edeltää tietysti arvoketjusta tietäminen. Tämä osa-alue on yleensä hyvin huomioitu ESG-mittareissa, koska noista kirjaimista Governance on se helpoin mitattava ja mietittävä. Ympäristö ja sosiaalinen vastuullisuus ovat sitten vaikeampia. Itse ajattelen, että suomalainen arvojärjestelmä ja tekeminen edustaa maailman mittakaavassa erinomaisesti hyvää liiketoiminnan etiikkaa. Me oikeasti kyllä tiedämme, mikä on oikein. Olen tehnyt töitä yli 10 vuotta globaalisti toimineessa korporaatiossa kaikilla mantereilla, joten ihan omasta kokemuksesta uskallan näin sanoa. Nyt meidän pitäisi uskaltaa elää todeksi kestävyysarvot ja yhdenvertaisuusasiat, näillä voimme olla oikeasti maailmassa suunnannäyttäjiä. Laitan tähän myös paikallisuuden, joka ruokateollisuudessa on järkevää kovin monesta näkökulmasta – myös kansallisen varautumisen kannalta. Myös terveellisyys on vastuullisuuden parametri, mutta se vaatisi ihan oman blogin.
KESTÄVÄN KULUTTAMISEN EDISTÄMINEN
Uskon myös, että kyllä me kaikki teemme, jos tiedämme mitä tehdä. Vaikutusten pitää olla oikeita ja merkittäviä, jos muutostenkin odotetaan olevan niitä. Tämän vuoksi me olemme Infinellä automoineet vastuullisuustiedon tuottamisen suoraan tuotetiedosta kaikilla edellä mainituilla vastuullisuuden dimensioilla. Jos emme tiedä, mitä tehdä, on kovin vaikeaa lähteä polulle, jolla teemme sekä kannattavaa liiketoimintaa että parempaa tulevaisuutta.
Jos haluat jutella kanssani liiketoimintasi vastuullisuudesta enemmän, varaa tästä aika →
Finnish
English